Vaikeavammaisilla lapsilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun silloin, kun he eivät ole huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan voivat itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan. Myös vammaisella lapsella on oikeus elää ikätasoonsa ja kehitykseensä nähden kuten muutkin lapset ja tehdä asioita itsenäisesti kuten muut ikätoverit, ilman vanhempiaan tai sisaruksiaan. Henkilökohtainen apu tuo lapselle vapautta perheen avusta ja mahdollistaa lapsen ikätason ja kehityksen mukaisen omaehtoisen tekemisen. Henkilökohtainen apu vaikuttaa myös perheen selviytymiseen ja jaksamiseen. Toimiva henkilökohtaisen avun järjestely edesauttaa koko perheen hyvinvointia ja perhedynamiikkaa.
Henkilökohtainen apu vapauttaa myös vaikeavammaisen nuoren tekemään asioita itsenäisesti ilman perheenjäsenten tai kavereiden apua. Monenkaan teini-ikäisen käsitykseen hauskasta vapaa-ajasta ei sisälly se, että joutuu ottamaan perheenjäsenen mukaansa. Tämä ei tue myöskään nuoren itsenäistymistä. Kavereilta ei puolestaan aina kehdata pyytää apua ja vammainen nuori saattaa syrjäytyä tavanomaisesta nuorten elämästä ilman henkilökohtaista apua.