Henkilökohtaisen avun käyttämisessä voidaan tarvita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja, mikäli avun käyttäjä niitä tarvitsee. Avustajilla tulee olla riittävästi kykyä ja taitoa ymmärtää avustettavaa silloinkin, kun hän käyttää puhetta tukevia ja korvaavia kommunikoinnin keinoja.
Henkilökohtaisen avun piirissä on yhä enemmän henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea päätöksenteossa. Tuetun päätöksenteon tarkoituksena on kannustaa ja tukea henkilöä tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Henkilö voi tarvita tukea päätöksentekoon, jos hänellä on vaikeuksia käsitellä tai muistaa tietoa tai vaikeuksia soveltaa oppimiaan asioita uusissa tilanteissa tai erilaisissa ympäristöissä.
Päätöksenteon tukemisella on tarkoitus antaa avun saajalle tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista ja tätä kautta vahvistaa henkilön omia käsityksiä. Tältä pohjalta avun saaja voi tehdä itse harkitut päätöksensä ja toteuttaa parhaiten itsemääräämisoikeuttaan. Päätöksenteon tukija tukee henkilöä tekemään itsenäisiä päätöksiä antamalla lisätietoa tai ohjaamalla tiedon ääreen, kannustamalla ja rohkaisemalla. Tukija ei ohjaa päätöksentekoa oman mielipiteensä mukaan. Suomessa ei ole kuitenkaan vielä käytössä virallista ohjeistusta tuetusta päätöksenteosta.
Tuen tarpeet ja voimavarat
Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiokeinot sekä päätöksenteon tukeminen ovat usein yhteydessä ns. voimavara-kriteerin täyttymiseen. Vammaispalvelulaissa henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä on, että henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä tarkoittaa sitä, että vammaisella henkilöllä tulee olla kykyjä tehdä omia valintoja ja riittävällä tavalla ilmaista tahtonsa. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on puolestaan auttaa avun saajaa toteuttamaan omia valintojaan.
Oikeuskäytännöstä löytyy useita (erityisesti kehitysvammaisia henkilöitä koskevia) oikeustapauksia, joissa on käyty rajanvetoa siitä, onko henkilöllä vaadittuja voimavaroja vai ei. Vapaa-ajan avustamisen osalta suhteellisen vaikeastikin kehitysvammaisilla henkilöillä on voitu katsoa olevan riittävästi voimavaroja. Sen sijaan päivittäisten toimintojen osalta vaatimus voimavaroista on asetettu korkeammalle. Joissakin tapauksissa voimavaraedellytyksen on katsottu täyttyvän vain osittain. Tällöin henkilökohtaista apua on voitu myöntää vapaa-ajan toimiin, mutta ei päivittäisiin toimiin. Perusteena lähinnä lienee se, että henkilö ei kykene sillä tavoin riittävästi määrittämään ja ohjaamaan avustajan tehtäviä, että hän kykenisi itsenäiseen asumiseen henkilökohtaisen avun turvin. Voimavarojen arviointia voidaan tarvita muidenkin vammaisten, kuten autismin kirjoon kuuluvien ja aivovamman saaneiden henkilöiden kohdalla.