Henkilökohtainen budjetti

(Petteri Kukkaniemen, KVPS, tekstiä mukaillen)

Palveluiden yhdeksi järjestämistavaksi voidaan vammaispalveluissa valita henkilökohtainen budjetti, joka on tarkoitettu henkilön palvelujen ja tuen eli palvelukokonaisuuksien yksilölliseen järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti muodostetaan henkilön tarpeiden ja toiveiden, palvelutarpeen arvioinnin ja suunnitelman, lakiin perustuvien palvelujen ja oikeuksien ja palvelujen kustannusten pohjalta. Tämän perusteella henkilö suunnittelee palvelujensa tarkemman sisällön budjetin rajoissa ja valitsee avun ja tuen toteuttamisen tavan.

Suhde soteuudistukseen

Henkilökohtainen budjetointi on kokeilun asteella oleva käytäntö. Tällä hetkellä sitä kehitetään ja pilotoitaan useilla alueilla Suomessa. Se on esitetty maakuntia velvoittavaksi käytännöksi nykyisissä soteuudistuksen suunnitelmissa osana valinnanvapauden edistämistä.

Hallituksen valinnanvapautta koskevan lakiesityksen (HE 16/2018) mukaan maakunnalla olisi velvollisuus ottaa käyttöön henkilökohtainen budjetti maakunnan liikelaitoksen tuotantovastuulle kuuluvissa sosiaali- ja terveyspalveluissa niiden henkilöiden osalta, joilla on oikeus saada sosiaali- tai terveyspalveluja vammaispalvelulain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain perusteella. Henkilökohtaisen budjetin tulee olla aina asiakkaan edun mukainen ja vapaaehtoine ja, siitä tulee myös voida halutessa kieltäytyä, jolloin tuki on järjestettävä muulla tavoin. Henkilö voi itse rajata budjettinsa koskemaan vaan tiettyjä toimia eikä sen tarvitse olla kokonaisvaltainen. Esimerkiksi osan palveluista voi jättää liikelaitoksen järjestettäväksi. Lakiluonnoksessa budjetin käyttöä tarkastellaan vuosittain tai tarvittaessa.

Kenelle

Valinnanvapauslain luonnoksessa on esitetty, että maakunta on velvollinen tarjoamaan asiakkaalle henkilökohtaista budjettia, kun sosiaali- tai terveyspalvelujen tarve on todettu vammaispalvelulain 2 §:ssä tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla henkilöllä. Maakunta voi päättää käyttää henkilökohtaista budjettia myös muilla asiakkailla. Henkilökohtaista budjettia tarjottaisiin henkilöille, joilla on jatkuvaa ja laaja-alaista avun tai tuen taikka hoidon ja huolenpidon tarvetta ja jotka pystyvät joko itse tai tuettuna suunnittelemaan ja hankkimaan omat palvelunsa.

Henkilökohtaisen budjetin tulisi olla mahdollinen mahdollisimman monelle paljon tukea tarvitsevalle henkilölle. Sen vuoksi sen suunnittelulle ja hallinnalle tulee olla saatavilla useita erilaisia tapoja, jotta tuen tarpeen suuruus ei estä sen hyödyntämistä. Henkilökohtainen budjetointi korostaa voimavaralähtöistä osallisuuden ja kumppanuuden merkitystä avun ja tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Henkilökohtainen budjetti ei kuitenkaan välttämättä sovellu kaikille. Se voi olla esimerkiksi väline ja tapa toimia, kun muut tarjolla olevat vaihtoehdot eivät ole sopivia. Tällöin se on henkilön itsensä ehdottama vaihtoehtoinen toteuttamistapa avun ja tuen ratkaisuksi.

Mahdollisuudet

Henkilökohtaisessa budjetoinnissa on ennen kaikkea kyse ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämisestä oman tuen toteutukseen. Sen perustana ovat tiedostettu oikeus tukeen, valinnanvapaus ja osallisuuden toteutuminen. Päämääränä ovat hyvän elämän edellytyksiä mahdollistavat tarkoituksenmukaiset avun ja tuen ratkaisut. Henkilökohtainen budjetti voi edesauttaa paikallisten ratkaisujen rakentumista ja mahdollistaa yksilöllisiä ja parempia palveluita.

Haasteita

Henkilökohtaisen budjetin käyttöön pitäisi saada riittävä tuki ja informaatio. Epäselvyyttä on vielä siitä, miten maakunnat tulkitsevat lakia muun muassa henkilökohtaisen budjetin käytön tuetulla suunnittelulla. Saavatko henkilökohtaisen budjetin tällöin vain sellaiset asiakkaat, joilla on jo valmiiksi riittävä tukiverkosto ympärillään? Myöskään henkilökohtaisen budjetin käyttömahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamiseksi ei tulisi rajata liian ahtaalle. Perustana on oltava luottamus ihmisiä kohtaan. Käytännön haasteena ovat alkuvaiheessa myös maakuntien välillä olevat erot soveltamisessa esimerkiksi valittujen käytänteiden ja osaamisen vuoksi.