Päätöksenteko

Keskeistä laintulkinnasta

Päätöksentekijän on pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot päätöksentekoa varten, jotta voidaan katsoa asian tulleen riittävästi selvitetyksi ja asiakkaan etu sekä asiakasturvallisuus tulevat otetuiksi huomioon. Sosiaalihuoltolaista ja asiakaslaista nousee korostetusti esiin asiakkaan edun ja mielipiteen huomioon ottaminen sekä itse sosiaalihuoltoa koskevassa päätöksenteossa että sosiaalihuoltoa toteutettaessa. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki velvoittaa myös ammattietiikan noudattamiseen. Lisäksi päätöstä tehdessä pitää huomioida perusoikeusmyönteinen laintulkinta. Vammaispalvelun työntekijän pitää tuntea myös oikeuskäytäntö, jotta voi tehdä tulkintaa yksittäistapauksissa.

Hallintoasiassa asioivia on kohdeltava yhdenvertaisesti hallintomenettelyn osalta. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan tarkoita vammaispalvelulain soveltamisen osalta sitä, että myönnetyt palvelut tulee olla samat kaikille. Samankaltaisissa tilanteissa olevilla henkilöillä voi olla tarve erilaisille palveluille.

Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelman merkitys

Palvelutarpeen arviointia tekevät vammaispalveluissa eri tehtävänimikkeillä olevat henkilöt. Huomattava on, että erityisen tuen tarpeessa olevan vammaisen henkilön palvelutarpeen arviointi sekä päätöksenteko on aina sosiaalityöntekijän vastuulla. (SHL 3, 36 ja 46 §).

Palvelusuunnitelmalla on olennainen merkitys henkilökohtaisen avun päätöstä tehtäessä ja muutoinkin palvelua käytännössä järjestettäessä. Vammaispalvelulain 8 d §:n 1 momentti edellyttää, että henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Tästä johtuen palvelusuunnitelma tulee laatia huolella, jotta siinä on käsitelty asiakkaan kannalta olennaiset seikat. Henkilökohtaisen avun päätöksessä tulee ottaa huomioon monia sellaisia asiakkaan tilanteeseen, yksilöllisiin kykyihin ja olosuhteisiin sekä itse palvelun järjestämiseen liittyviä asioita, joita usein muiden vammaispalvelujen kohdalla ei tarvitse käsitellä. Samankaltaisissakin tilanteissa asiakkaiden yksilöllisiin palvelutarpeisiin vaikuttavat muun muassa:

● Ympäristö ja asuinpaikka
● Etäisyydet (esim. palveluista)
● Perhesuhteet ja tukiverkosto
● ”aktiivisuustaso”
Asiakasta tulisi osallistaa palvelutarpeen arviointiin, palvelusuunnitelman laadintaan ja omaan asiakasprosessiinsa. Mikäli palvelusuunnittelua tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, voidaan palvelusuunnitelmasta olla asiakkaan kanssa yhtä mieltä ja mahdolliset ristiriidat voidaan ratkaista yhdessä keskustellen. On tärkeää, että asiakas saa mahdollisimman paljon ja oikea-aikaisesti tietoa palveluista ja niiden myöntämisperusteista suhteessa omaan yksilölliseen tilanteeseensa. Ymmärrys palveluista lisää asiakkaan osallisuutta omassa asiakasprosessissaan ja tällä on merkitystä hyvän asiakassuhteen rakentumiselle.

Muiden asiantuntijoiden lausunnot voivat antaa olennaista lisätietoa asiakkaan tilanteesta. Mikäli sosiaalityöntekijän näkemys poikkeaa muiden asiantuntijoiden lausunnoista, on tärkeää keskustella tästä asiakkaan kanssa. Asiakasta voi hämmentää miksi jonkun asiantuntijan lausunnon sisältö asiassa jätetään huomiotta. Asiakkaalla voi olla käsitys, että esimerkiksi lääkärin lausunto velvoittaa sosiaalityöntekijää.

Mahdollisten läheisten näkökulma on hyvä ottaa huomioon palvelusuunnitelmassa ja myöhemmin päätöksenteossa. Läheisten näkökulma ei saa kuitenkaan ohittaa asianomaisen näkökulmaa eikä etua. Myös lapsia tulee aidosti kuulla omassa asiassaan.

Avun järjestämistavat

Päätös järjestämistavasta tulee tehdä aina yksilöllisesti. Yksilöllinen harkinta järjestämistapaa valittaessa on tärkeää, jotta avun saaja pystyy käyttämään palvelua asianmukaisesti. Ostopalvelu tai palveluseteli on syytä valita, jos avun saaja ei kykene toimimaan tai halua toimia työnantajana. Palvelusetelin kohdalla on varmistuttava, että avun saaja on saanut tarpeeksi ohjeistusta palvelusetelin käytössä ja osaa käyttää palveluseteliä sekä kykenee toimimaan kuluttajan roolissa. Arvion tekee viime kädessä sosiaalityöntekijä, vaikka asiakkaan mielipide on huomioitava palvelusuunnitelmassa. Palvelusetelin arvo tulee olla sellainen, jolla voi tosiasiallisesti hankkia palvelun.

Millainen on hyvä päätös

Hyvä päätös on palvelusuunnitelman mukainen. On asiakassuhteen sujumisen kannalta edullista, jos työntekijän kanssa käyty keskustelu ei ole ristiriidassa henkilökohtaisen avun päätöksen kanssa. Hyvä päätös on perusteltu, selkeä, yksilöllisesti asiakkaan olosuhteet ja asiakkaan edun huomioiva.

Hallintolaki edellyttää, että viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Henkilökohtaista apua koskeva päätös on olennaista perustella huolellisesti. Perusteluosaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota silloin, kun hakemus hylätään kokonaan tai joltakin osin. On hyvä muistaa, että hyvin perustellut ja muotoillut päätökset johtavat harvemmin muutoksenhakuprosesseihin. Tätä tukee olennaisesti palvelusuunnittelu –vaiheessa käyty avoin keskustelu ja asiakkaan informointi. Jos päätökset perustellaan pelkästään lakipykälillä, voi asiakkaalle jäädä epäselväksi perustelujen suhde hänen yksilölliseen elämäntilanteeseensa.

Vaikka palvelupäätös on annettava kolmen kuukauden kuluessa, on syytä muistaa myös, että mitä suurempi merkitys ratkaisulla on asianomaisen henkilön jokapäiväisen elämän kannalta, sitä joutuisampaan käsittelyyn asiassa tulee pyrkiä. Aikaa päätöksen tekemiseen ei ole siis aina kolmea kuukautta, vaan se on annettava heti, kun asiassa on saatu riittävä selvitys ja se on ratkaisukypsä.

Muuttuvat tilanteet

Asiakkaan palvelusuunnitelmaa voi olla tarpeen päivittää ja arvioida henkilökohtaisen avun tarvetta uudelleen. Avun saajan elämäntilanteessa, terveydentilassa tai omaan elämään liittyvissä toiveissa voi tapahtua muutoksia, jolloin henkilökohtaisen avun tuntimäärää voidaan arvioida uudelleen. Uudelleenarviointi tulisi aina olla asiakkaan tarpeista tai hänen tilanteessaan tapahtuvasta muutoksesta johtuvaa.

Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus luottaa päätösten pysyvyyteen. Lähtökohtana on, että voimassaolevaa henkilökohtaisen avun päätöstä ei voida perua tai muuttaa asiakkaan vahingoksi ilman asiakkaan suostumusta. Kyse on hallintolain 6 §:stä ilmenevästä luottamuksensuojaperiaatteesta, joka rajoittaa viranomaisen mahdollisuutta peruuttaa päätös tai muuttaa sitä asiakkaan vahingoksi. Päätös on kuitenkin muutettavissa silloin, jos henkilön yksilölliset olosuhteet ovat muuttuneet siten, että hän ei joko täytä enää lainkaan palvelun myöntämisedellytyksiä tai hänen avuntarpeensa on olennaisesti vähentynyt. Päätöstä voidaan muuttaa myös, mikäli se on perustunut esimerkiksi asiakkaan antamiin harhaanjohtaviin tai virheellisiin tietoihin. Sen sijaan alun perin virheellistäkään päätöstä ei voi yksipuolisesti muuttaa ilman palvelunsaajan suostumusta, jos virheellisyys ei johdu asiakkaan menettelystä.

Edellä kuvattua luottamuksensuojaa ei voida pätevästi ohittaa esimerkiksi päätöksessä olevalla lauseella, jonka mukaan palvelun tarvetta ja järjestämistapaa voidaan arvioida uudelleen päätöksen voimassaoloaikana.

Kun voimassa olevaa päätöstä muutetaan, asiakasta on aina ensin kuultava hallintolain mukaisesti. Uudessa päätöksessä on syytä perustella huolellisesti, miksi aiempaa päätöstä on muutettu. Päätöksessä tulee aina arvioida toisaalta alkuperäiseen päätökseen vaikuttaneita tietoja ja uutta päätöstä tehtäessä käytettävissä olevia uusia tietoja ja selvityksiä sekä niiden merkitystä henkilön olosuhteiden tai olosuhteiden muutosten kannalta.