Henkilökohtaisen avun tarvetta ei vähennä se, mitä apua läheisiltä tulee. Läheisten välien pitäisi perustua samoihin asioihin kuin muillakin ihmisillä eikä voida ajatella suhteen olevan huoltosuhde, jossa toinen on ilmainen avustaja. Henkilökohtaisen avun turvin vaikeavammainen henkilö voi ylläpitää normaaleja perhe- ja ystävyyssuhteita vammastaan ja avun tarpeestaan huolimatta. On otettava huomioon, että esimerkiksi arjen pyörityksestä huolehtiminen kuuluu molemmille puolisoille, vaikka toinen puolisoista pystyisi periaatteessa tekemään toisenkin työt. Kodin siisteydestä huolehtiminen ja lasten hoitaminen kuuluu siis molemmille puolisoille. Avustamista ei voi laskea myöskään vanhempien tai lasten varaan.
Kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia edistää se, että perheelle jäänyttä yhteistä aikaa ei kuluteta kokonaan vammaisen perheenjäsenen avustamiseen. Perheenjäsenet kuitenkin usein auttavat vaikeavammaista henkilöä henkilökohtaisesta avusta huolimatta, ellei apua ole myönnetty ympärivuorokautisesti.
Omaishoidon saaminen ei saisi olla este henkilökohtaisen avun saamiselle eikä omaishoidon saaminen suorassa suhteessa vähennä henkilökohtaisen avun tunteja tai päinvastoin. Omaishoidon tukea myönnetään eri asioihin kuin henkilökohtaista apua. Omaishoidon tukea myönnetään lähinnä hoivaan ja henkilökohtaista apua itsenäiseen toimimiseen. On kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että joissain tapauksissa omaishoidon tuen saaminen saattaa vähentää henkilökohtaisen avun määrää. Näistä on hyvä keskustella vammaispalvelujen työntekijän kanssa.