Henkilökohtainen budjetointi on kokeilun asteella oleva käytäntö. Kokeiluissa palveluiden yhdeksi järjestämistavaksi on voitu vammaispalveluissa valita henkilökohtainen budjetti, joka on tarkoitettu henkilön palvelujen ja tuen eli palvelukokonaisuuksien yksilölliseen järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti tarkoittaa sitä, että sosiaalihuollon asiakkaalle määritellään rahasumma eli budjetti, jota hän voi käyttää sellaisen tuen ja avun hankkimiseen, joka parhaiten vastaa hänen tarpeisiinsa.
Henkilökohtainen budjetti on muodostettu henkilön tarpeiden ja toiveiden, palvelutarpeen arvioinnin ja suunnitelman, lakiin perustuvien palvelujen ja oikeuksien ja palvelujen kustannusten pohjalta. Tämän perusteella henkilö on suunnitellut palvelujensa tarkemman sisällön budjetin rajoissa ja valitsee avun ja tuen toteuttamisen tavan.
Tunnistetut mahdollisuudet ja haasteet
Henkilökohtaisessa budjetoinnissa on kyse ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämisestä oman tuen toteutukseen. Sen perustana ovat tiedostettu oikeus tukeen, valinnanvapaus ja osallisuuden toteutuminen. Päämääränä ovat hyvän elämän edellytyksiä mahdollistavat tarkoituksenmukaiset avun ja tuen ratkaisut. Henkilökohtainen budjetti voi tulevaisuudessa edesauttaa paikallisten ratkaisujen rakentumista ja mahdollistaa yksilöllisiä ja parempia palveluita.
Kokeilujen perusteella on todettu, että henkilökohtaisen budjetin käyttöön pitäisi saada riittävä tuki ja informaatio. Henkilökohtaista budjetointia ohjaavaa lakipohjaa ei vielä ole, vaan toimintatapoja on sovellettu nykyisten lakien kuten palvelusetelilainsäädännön pohjalta. Edellisen hallituksen esittelemä, sittemmin kaatunut valinnanvapauslakiluonnos herätti kysymyksiä, kuten saavatko henkilökohtaisen budjetin tällöin vain sellaiset asiakkaat, joilla on jo valmiiksi riittävä tukiverkosto ympärillään? Myöskään henkilökohtaisen budjetin käyttömahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamiseksi ei tulisi rajata liian ahtaalle. Perustana on oltava luottamus ihmisiä kohtaan.